Lapsuus

Olen syntyjäni Vammalasta (nyk. Sastamala), mutta vietin suurimman osan lapsuudestani Pirkanmaalla Lempäälässä.

Vartuin suuren, seitsemänlapsisen uusioperheen nuorimpana tyttölapsena. Minua nuorempi on vain pikkuveli, perheen ainoa poika, jolta ei ole halauksia elämästään puuttunut. Iso perhe opetti jakamaan omastaan ja ottamaan toiset huomioon ennen itseä.

”Luontosuhteeni on muodostunut maaseudulla kasvaessa niin vahvaksi, etten voi hyväksyä luonnon kestämätöntä hyväksikäyttöä.”

Rakkaimmat lapsuuden muistoni liittyvät isovanhempieni kotitilaan Illossa. Siellä vietin lapsuuden kesät pujotellen metsämansikoita heinän varteen. Myös lapsuuteni joulut vietettiin mummolan pirtissä. Kummankin puolen isovanhempani olivat maitotilallisia ja maanviljelijöitä.

Myös vanhempani ovat saaneet elantonsa suomalaisesta luonnosta. Äitini luontoyrittäjänä ja isäni metsäkoneyrittäjänä ovat opettaneet minut jo lapsena kunnioittamaan ihmeellistä luontoamme. Olen opetellut konttaamaan sammalmättäällä ja mennyt isompien sisarusten mukaan metsäretkelle heti omien jalkojen kantaessa. Lempipuuhaani kesän kynnyksellä oli lapsena istua isäpuoleni kyydissä puimurissa katsellen, kuinka vilja pöllyää. Luontosuhteeni on muodostunut maaseudulla kasvaessa niin vahvaksi, etten voi hyväksyä luonnon kestämätöntä hyväksikäyttöä.

Olen onnekas, kun olen saanut lapsena tavata myös isoisovanhempani. Pappani isä, Nestori Kaasalainen kertoi meille jälkeläisille tarinoita sodasta ja taakse jääneestä Karjalan kannaksesta. Muun muassa järisevän linnakkeella taistelleena veteraanina Nestori herätti suurta kunnioitusta ja tuli tunnetuksi urheilua rakastavana ja sanansa mittaisena maa- ja metsätalousministerinä.

Ala-asteeni kävin pienessä Kelhon kyläkoulussa. Muistan lapsuudesta yhteisöllisyyden ja talkoohengen, jolla hoidettiin kesäisin kylän yhteiset pesispelit ja talvisin jääkiekkokaukalon pystytys. Samaa talkoohenkeä toivoisin edelleen näkeväni yhteisten asioiden hoidossa.

Lapsuuteni ikään kuin loppui, kun muutimme 6. luokkani alkaessa Hauhon kirkonkylälle (nyk. Hämeenlinna). Siitä alkoi varhaisteini-ikä ja kultainen nuoruus, aktiiviurheilu, romanssit ja mankin pärinä. Tuli minusta aikuinenkin sitten lopulta, mutta se onkin sitten toinen tarina.